Wanhat nuorten ehdoilla

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Wanhojen tansseista mieleen tulvivat hulppeat puvut ja kampaukset. Kuinka paljon tähän perinteiseen lukiolasiten juhlapäivään sitten loppujen lopuksi palaa rahaa? Kyselin muutamalta opiskelijalta heidän budjeteistaan.

Perjantaina 15. helmikuuta moni toisen vuoden opiskelija heräsi normaalia hermostuneempana. Edessä ei ollut aivan tavallinen koulupäivä, eikä oppitunneillakaan tarvinnut mennä. Itsensä täytyyi kuitenkin laittaa likoon aivan uudella tapaa. Wanhojen päivä ja tanssit olivat alkamassa.

Päivää varten oli Itiksessä valmistauduttu jo usean kuukauden ajan. Tanssiharjoitukset alkoivat toisen jakson alussa, ja harjoituksia oli kerran viikossa. Puolet harjoittelivat torstaisin ja puolet maanantaisin. Ryhmät myös määräsivät varsinaisen päivän esiintymisjärjestyksen: ensin esiintyivät maanantaina harjoitelleet ja sen jälkeen torstain ryhmäläiset.

Wanhojen tansseista tulee automaattisesti mieleen hulppeat puvut ja kampaukset. Kuinka paljon tähän panostamiseen sitten loppujen lopuksi palaa rahaa? Kyselin muutamalta opiskelijalta heidän budjeteistaan. Suurin osa maksoi kolmestasadasta viiteensataan euroon ja osti puvun omaksi, mutta poikkeuksiakin oli. Eräs tanssijoista oli pärjännyt vaivaisella viidelläkymmenellä eurolla; toinen taas oli saanut puvun lainaksi eikä maksanut siis mitään. Muihin hupeihin (kenkiin, kampauksiin, ehostukseen…) kului joillakin jopa parisataa, toisilla ei yhtään. Suurin osa maksoi kuitenkin vähintään satasen.

Pojilla rahaa kului yleisesti huomattavasti vähemmän kuin tytöillä. Merestä löytyi toki myös makeanveden kaloja, mutta pääpiirteittäin voisi sanoa, että pojat selviävät tyttöjä halvemmalla. Moni oli vuokrannut puvun, mikä ei ollut niin yleistä tytöillä. Vaihtoehdoista suosituin oli klassinen puku, mutta frakkejakin tanssin pyörteissä näkyi.

Wanhojen tanssit ovat jo vanha traditio, mutta niiden idea on muuttunut yllättävän paljon. Ennen tapana oli tanssien nimen mukaan pukeutua vanhoihin kotoa löytyviin pukuihin ja pyrkiä näyttämään vanhalta, mutta nykyään päivään uppoaa euro jos toinenkin ja silloin pitäisi näyttää mahdollisimman hehkeältä. Päivässä on jonkinlaista kilpailuhenkeä, pitäisi aina pyrkiä olemaan se kaikista nätein ja laittautunein. Tämä periaate voisi hieman hellittää, uskoisin että useampi uskaltaisi osallistua tansseihin, jos päivän teemana olisi vain tanssiminen ja hauskanpito.

TEKSTI: Ida Rimpiläinen
KUVAT: Mari Salonen

Mainokset

Kommentointi on suljettu.