Opitaan lavastamaan

Kuvataiteen lavastuskurssilla syntyy lavasteet koulun draama- ja musiikkitapahtumia varten. Lavastuskurssi on koulukohtainen syventävä kuviksen kurssi, jonka tänä lukuvuonna on valinnut kuusi opiskelijaa. Kurssin tarkoituksena on valmistaa tarvittavat lavastukset kevään opiskelijaprojektiin, jonka ohejelmasta vastaavat ilmaisutaidon ja musiikin ryhmät. Tärkeää onkin tehdä yhteistyötä kevätjuhlan esiintyjien ja ohjaavien opettajien kanssa.

Kevään aikana lavasteita on saatu tehtyä hyvin, vaikka joitain on vielä (toukokuun alussa) tekeilläkin. Lavasteiden teko on ollut oikein hauskaa, koska tunneilla työskentely on rentoa ja pääsee itse toteuttamaan konkreettisesti ideoitaan. Lavastuskurssi on myös opettavainen tapa tehdä vähän isompia töitä ja samalla kokeilla, miten niiden toteuttaminen käytännössä onnistuu. Kurssi palvelee niitäkin, joita kuvis ei ehkä suoranaisesti kiinnosta. Kurssi on ehkä yksi helpoimmista ja hauskimmista: tunteja on vain kerran viikossa, ja ne pidetään tiistaisin kello kolmen jälkeen. Tunnin kesto on usein paljolti kiinni siitä, miten ahkerasti on saatu valmista aikaiseksti.

Kuvassa hautakivi joka tulee erääseen kohtaukseen kevätjuhlassa.

Kurssin on valinnut vain muutama oppilasta, joten tässä hieman tietoa siitä, millaista kursilla oikeastaan on. Yksi kurssin opiskelijoista kertoo:

Miksi tulit lavastuskurssille?

– En oikeastaan ole miettinyt asiaa. Lavastaminen vaikutti kiinnostavalta, ja halusin tutustua, millaista on lavastajan työ.  Lisäksi saan tästä yhden kuvataiteen kurssin.

Mikä on ollut mukavinta?

– No, tunnilla on rento ilmapiiri ja pääsee keksimään, millaisia lavasteita johonkin kohtaukseen voisi tehdä. Myös se, että saa luoda kevätjuhlan kohtauksiin tunnelmaa ja kuvittaa tilaa, on hienoa.

Mikä on ollut ikävintä?

– Periaatteessa kurssissa ei ole ollut mitään ikävää, mutta se ,että oppitunti loppuu vasta miltei puoli 5, on ollut tylsää. Toisaalta tunteja on vain kerran viikossa, eikä se siksi haittaa niin paljon.

Entä mitä olette tehneet tähän mennessä, jos saa udella?

– Olemme tehneet muun muassa liikennevalon, hautakiviä, tienviitan ja pinkin auton sekä kaupunkinäkymää. Kaikkea ei voi vielä paljastaa, ja näistäkään tiedoista tuskin arvaa, mitä tuleman pitää. Mutta nyt pitää jatkaa töitä, joten ei muuta lisättävää.

Näihin sanoihin lopetan reporttini. Täälä puhuu Pilar Stalev suoraan kuviksen luokasta. (Nyt minunkin pitää palata töihin, joten toivottavasti tämä oli tarpeeksi laaja uutislähetys. ”Hei onkos kellään penseliä, jolla on maalattu harmaata…”)

TEKSTI JA KUVAT: Pilar Stalev (Ilmaisutaidon- ja lavastuskussin oppilas sekä Itäkeskusken lukion verkkolehden kirjoittaja)

Mainokset

Kommentointi on suljettu.