Jokainen varmasti muistaa eräässä Harry Potter -kirjassa ja elokuvassakin esiintyvän mörön. Sen, joka kaapista tullessaan muuttuu vastassa olevan henkilön pahimmaksi peloksi. Täytyy myöntää, että olen huvitellut ajatuksella siitä, minkälainen mörkö minun kohdallani olisi.
Ajatusleikin tulos muutama vuosi sitten olisi voinut olla vaikkapa suuri huone, jossa on aivan pilkkopimeää. Tai jokin kauhuelokuvasta lainattu kirvestä heilutteleva murhamies, jonka vain ylivilkas mielikuvitus voi tyhmyyksissään kehitellä. Nykyään ei asia todennäköisesti olisi näin yksinkertainen. Pitkän pohdinnan jälkeen totesin, että mörkö olisi luultavasti vinhaa vauhtia vipeltävä kellonviisari, parimetrinen paperipino tekemättömiä töitä tai jokin muu stressin konkretisoituma.
Valitettavasti tämä mörkölajike, stressimörkö, on tuttu hyvin monelle ihmiselle, ikään, sukupuoleen tai ammattiin katsomatta. Mahdollisimman paljon pitäisi ehtiä tekemään, mahdollisimman nopeasti ja huolellisesti. Ihmisen pitäisi pystyä muuttumaan eläväksi liukuhihnaksi, joka syytää jatkuvana virtana valmiita suorituksia, tehtäviä ja tuloksia.
Lukioaikana stressimörkö on vähitellen muuttanut asumaan minun huoneeseeni. Aluksi se ryömi esiin vain koeviikoilla kurkistellen vielä lukemattomien kirjan sivujen välistä, lymyten polynomeina ja neliöjuurina mielen sopukoissa. Pikkuhiljaa siitä on kuitenkin kehkeytynyt alituinen seuralainen, joka vapaa-ajallakin hypähtää kaiken hauskan keskelle muistuttamaan palautettavasta esseestä ja tekemättömistä läksyistä.
Eikä stressimörköä hevin hätistetä. Siitä on nauru kaukana, kun mörkö iskee, eikä silloin muu auta kuin vain porhaltaa paikasta toiseen, tehtävästä seuraavaan kellon tik-tik-tikityksen tahtiin. Jotkut kyllä sanovat, että päivän jakaminen kolmeen osaan auttaa: yksi kolmasosa päivästä pitäisi pyhittää töille ja koululle, toinen kolmasosa vapaa-ajalle ja se viimeinen kolmasosa nukkumiselle. Saa kokeilla, jos osaa, mutta anteeksi nyt vain, kun sanon suoraan: ei toimi ainakaan minulla. Kaiken sen kellon ja kalenterin mukaan hyppimisen jälkeenkö pitäisi vielä miettiä joitain kolmasosia? Ei kiitos.
Itselleni ainoa toimiva mörkökarkotin on erittäin pitkä ja täysin etukäteen suunnittelematon loma. Jotkut kyllä sanovat stressin iskevän lomallakin, mutta heillä täytyy kyllä sitten olla jo tosi iso mörkö. Itse aion lukita mörön visusti takaisin kaappiin kesäloman ajaksi ja ottaa sen ulos vasta syksyllä. Suosittelen lämpimästi!
Em
Helsingin kielilukion verkkolehti 