Me lukiolaiset olemme käytännössä töissä tiedon kanssa. En usko olevani ainoa, joka miettii, mihin oikein tulen tarvitsemaan kaikkea kouluaikanani omaksumaani tietoa. Tietoa ei ole kuitenkaan pakko katsoa asiana, jolle pitää olla välitön tarve.
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät ole syystä tai toisesta vaivautuneet opiskelemaan sanaluokkia ja lauseenjäsennyksen peruskäsitteitä jo alakoulussa. Termistön tuntemuksesta on nimittäin yllättävän paljon hyötyä yllättävinäkin hetkinä, mutta erityisen paljon siitä on hyötyä, jos opiskelee vieraita kieliä lukiossa. Lue loppuun
Kuinka paljon kympin oppilas näkee vaivaa arvosanojensa vuoksi? Yhdelle hyvät numerot ovat todellinen työvoitto, kun taas toiselle kympit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Kuinka moni keskittyy vain hyvään arvosanaan eikä itse oppimiseen? Todistus numeroineen ei siis koskaan kerro koko totuutta.
Lue loppuun
Harva nauttii olostaan väsyneenä. Vaikeista aamuista ei oteta opiksi eikä päätä lasketa tyynylle iltaisin ajoissa. Uni on arvossaan vasta, kun emme ole saaneet nukuttua tarpeeksi. Lue loppuun
”Burana” oli ala-asteella musatuntien eniten toivottu kappale. Jokaisen tunnin oli pakko päättyä opettajan soittamaan buranarimputukseen, kiitos Orion Pharman taannoisen särkylääkemainoksen. Beethovenin teos Für Elise tunnetaankin taatusti omassa ikäryhmässäni parhaiten juuri ”buranabiisinä”.
Jokainen varmasti muistaa eräässä Harry Potter -kirjassa ja elokuvassakin esiintyvän mörön. Sen, joka kaapista tullessaan muuttuu vastassa olevan henkilön pahimmaksi peloksi. Täytyy myöntää, että olen huvitellut ajatuksella siitä, minkälainen mörkö minun kohdallani olisi.
Tämänkertaisessa kolumnissa pohditaan muun muassa suomalaista puhekulttuuria. “Vieraille puhumisen moni suomalainen varmasti tunnustaa olevan hieman hankala ja tukala tilanne.”
Verkkolehden ensimmäisen kolumnin aiheena on mokailu, kaikille varmasti tuttu aihe.
