Joka jakso koulussamme lymyilee lähes näkymättömästi liikkuvia opiskelijoita, joista kukaan ei tiedä mitään. Sitten joku havaitsee heidät, ja saa muut huudahtamaan: “Ai, onko tässä koulussa sellaisiakin?” Keitä he sitten ovat, mitä he tekevät, ja mistä he tulevat?
Kysymyshän on kaksoistutkintolaisista. Niistä opiskelijoista, jotka suorittavat samanaikaisesti sekö lukion että ammatillisia opintoja ja saavat valmistuessaan kaksi tutkintoa. Mutta miten tämä kaikki sitten tapahtuu?
Yhä useampi koulu tarjoaa kaksoistutkinto-opintoja eri ammatteihin. Helsingin palvelualojen oppilaitoksen Roihuvuoren yksikössä ammattivaihtoehtoja on kaksi. Oma luokkani koostuukin kahdesta eri linjaa käyvästä ryhmästä, joista toinen puoli opiskelee vaatetusompelijoiksi ja toinen kokeiksi. Kuten muillakin, kaksoistutkintolaisten lukuvuosi on jaettu viiteen jaksoon. Yhdessä lukuvuodessa ammattipuolella käydään kolme jaksoa ja lukion puolella kaksi. Jaksot on järjestetty niin, ettei kummassakaan oppilaitoksessa olla kahta jaksoa peräkkäin. Itse olen kokenut tämän järjestelyn hyväksi, koska vaihtelu virkistää ja näin jaksaa keskittyä paremmin eri tutkintojen suorittamiseen.
Etuna kaksoistutkinnossa on muun muassa se, että saan käydä lukuaineet lukion puolella (let´s face it lukion matikan tunnit ovat vähän eri tasoa kuin ammatillisessa) ja voin osallistua lukion hauskoihin tapahtumiin. Tärkeää on ennen kaikkea se, että näin hyötyy molemmista koulutusvaihtoehdoista. Toisaalta koulutuksessa miinuksena on, ettei se johda lukion päättötodistukseen, sillä kaikkia siihen vaadittavia 75 kurssia ei suoriteta vaan vain 40.
Keskeytysmäärä kaksoistutkinnoissa on harmittavan suuri. Aluksi ryhmässä saattaa olla esimerkiksi yli 30 opiskelijaa, joista lopulta vain reilu 10 valmistuu. Kaikki eivät kuitenkaan lopeta opintoja kokonaan, vaan ryhtyvät käymään vain toista puolta opinnoista loppuun, mikä usein on juuri se ammatillinen puoli. Ikävä kaksoistutkintolaisiin kohdistuva harhaluulo on se, ettei heillä uskota olevan älyä suorittaa lukio-opintoja. Onneksi olemme kuitenkin osoittaneet nämä epäilyt vääriksi.
“Ton täytyy olla tosi rankkaa!”
Kertoessamme ihmisille käyvämme kaksoistutkintoa saamme takaisin hämmästyneitä kysymyksiä siitä, miten jaksamme käydä kahta koulua samanaikaisesti. Lähes jokaisen suusta kuulemme sanat ”Ton täytyy olla tosi rankkaa, arvostan teitä kyllä tosi paljon, että jaksatte”. Miten me sitten selviämme kaikesta?
Aloittaessani kuvittelin itsekin opiskelun olevan raskasta ja haastavaa, mutta mielipiteeni muuttui pian. Pahin on silti mitä luultavimmin vasta edessä, sillä kun abivuonna muut suorittavat lukion puolella muutamaa kurssia jaksossa, ammatillisessa käydään edelleen 8–16 tunnin pituisia päiviä. Ylioppilaskirjoitusten lisäksi täytyy vielä valmistaa päättötyönä portfolio, jossa käydään jakso kerrallaan läpi, mitä on opittu, ja mietitään, mikä olisi voinut mennä paremmin. Tämän lisäksi kootaan myös työpaikan haussa auttava ammattiportfolio, jossa kerrotaan osaamiset ja esitellään kuvia itse tehdyistä töistä.
Kaksoistutkinto kestää 3,5–4 vuotta, mutta se on mahdollista suorittaa myös 3 vuodessa, mikä on kuitenkin paljon rankempaa, koska yo-kirjoitukset sijoittuvat silloin päällekkäin ammatillisten opintojen kanssa. Kirjoitukset voi aloittaa keväällä ja valmistua syksyllä tai nelivuotisena opiskelijana aloittaa syksyllä ja valmistua keväällä. Kaikki kirjoitukset on myös mahdollista suorittaa joko vain keväällä tai syksyllä. Yo-kirjoitusten ainoana poikkeuksena on se, ettei kaksoistutkintolaisen tarvitse käydä kaikkia pakollisia kursseja aineesta, jonka kirjoittaa. Halutessaan hän pystyy osallistumaan kirjoituksiin, vaikkei olisi käynyt yhtä ainutta kurssia kyseisestä aineesta. Pääsääntöisesti toki suoritamme kaikki suositeltavat kurssit.
Valmistuessaan ylioppilaskirjoituksista ja suoriuduttuaan päättötyöstä kaksoistutkinnon suorittaja saa ammatti- ja ylioppilastutkinto-todistuksen sekä ylioppilaslakin. Lakin nauha kertoo suoritetusta ammattitutkinnosta. Itse valitsinkin kaksoistutkinnon, koska en kokenut pelkän lukion olevan oma juttuni ja tiesin, mihin ammattiin haluan valmistua.
TEKSTI: Katri Korpinen, 3. vuoden kaksoistutkintolainen
KUVAT: Katri Korpinen, Päivi Siltala-Keinänen
